Ylihoidosta puhuttaessa alihoito unohtuu

25. maaliskuuta 2015 1:30

3 0

Turun Sanomat kirjoitti 23.3. Iris Pasternackista liittyen hänen uuteen kirjaansa. Teos ”Tautitehdas: Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita” on erityisen ansiokas siinä, miten se käsittelee syöpäseulontojen haittoja. Medikalisaation suhteen en ole aivan samoilla linjoilla.

Medikalisoinnilla on myös vastakohtansa, josta kirjoitin omassa 2011 ilmestyneessä teoksessani ”Hankala potilas vai hankala sairaus”.

Siinä missä lääkeyhtiöt yrittävät tehdä terveistä sairaita, koettavat vakuutuslääketiede ja jotkin muut kaupallisten intressien motivoimat tahot taikoa pitkäaikaissairaita terveiksi.

Suomessa kymmeniä tuhansia kroonista väsymysoireyhtymää eli myalgista enkefalomyeliittiä sairastavia jää hoidotta, vaikka osa on jopa liikuntakyvyttömiä.

Fibromyalgia voi aiheuttaa sietämättömiä kipuja, mutta potilaiden on syytetty vain reagoivan neuroottisesti ”arkipäivän kolotuksiin”.

Kroonisen borrelioosin vihjaillaan joskus olevan korvien välissä. Homesairauksia vähätellään, ovathan ne vakuutusyhtiöiden lisäksi murheenkryyninä myös kunnille ja rakennusteollisuudelle.

Masennuksen takana voi olla suru – mutta myös elimellinen sairaus. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta, alhaisista rautavarastoista tai B12-vitamiinin puutoksesta kärsivät jäävät vuosikausiksi ilman diagnoosia. Edes D-vitamiinitasoja ei usein viitsitä mitata, vaikka oireet viittaisivat siihen suuntaan.

Esimerkkinä medikalisaatiosta nostetaan usein esiin tarkkaavaisuushäiriö, etenkin lasten ADHD-lääkitys Yhdysvalloissa.

Suomen tilanne on kuitenkin varsin erilainen. Työterveyslaitoksen ylilääkäri Sami Leppämäki on julkisuudessa arvioinut, että Suomen ADHD-aikuisista vain 5–10 prosenttia saa lääkitystä. Sen puutteessa moni jää työkyvyttömäksi tai päätyy jopa vankilaan.

Ylidiagnostiikkaa ja -hoitoa suurempi ongelma Suomessa on alidiagnostiikka ja vaikeiden pitkäaikaissairauksien vähättely.

Lähde: ts.fi

Luokan sivu

Loading...