Susanna, 46, kertoo elämästään vaikeasti vammaisen lapsensa omaishoitajana

5. lokakuuta 2014 15:06

55 0

Susanna, 46, kertoo elämästään vaikeasti vammaisen lapsensa omaishoitajana

Valinta Yli neljännes työssäkäyvistä suomalaista toimii työnsä ohessa omais- tai läheishoitajana. Ilman taustatukea kuormitus saattaa lyödä yli äyräiden.

Espoolaisella tilintarkastajalla Susanna Saanikarilla, 46, on kaikki tehot käytössä. Normaalin työssäkäyntinsä ohella hän on toiminut 17 vuotta omaishoitajana vaikeasti vammaiselle lapselleen, joka tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toimissa.

- Jokapäiväisiin puhteisiin kuuluvat pukemiset, syöttämiset, pesemiset, lääkkeiden antamiset, nostelu sängystä pyörätuoliin ja toisin päin, koulutaksiin laittaminen ja iltapäivällä taksista kotiin saattaminen, Saanikari kertoo.

Koska Saanikarin lapsella on myös selkäydinvamma, hänet on katetroitava säännöllisesti tulehdusten estämiseksi. Suurin kuormittavuutta lisäävä tekijä on ollut vaikeavammaisuuteen liittyvä sairastaminen.

- Kaikki poliklinikkakäynnit mukaan lukien lapsi on viettänyt Lastenklinikalla tai Lastenlinnassa noin 400 päivää. Tähän on sisältynyt 20 leikkausta ja 10 osteoporoosista johtuvaa vaikeaa murtumaa.

Saanikarilla riittää Suomessa "kollegoja". Työssäkäyvistä suomalaisista runsas neljännes, eli noin 700000, hoivaa omaistaan tai läheistään, selviää Työterveyslaitoksen Kaisa Kauppisen johtamista tutkimuksista.

Eniten hoivavastuita esiintyy yli 45 vuotta täyttäneillä ja selvästi suurin osa hoivaajista on naisia. Useimmissa tapauksissa hoivaa tarvitsevat omat tai puolison ikääntyvät vanhemmat. Hoivattavana voi olla myös oma puoliso, erityishoitoa tarvitseva lapsi tai muu läheinen.

Suomen väestön ikääntyessä omaishoidon tarve tulee mitä ilmeisimmin entisestään kasvamaan. Etäomaishoitajuuskin on arkea jo noin 65000 ihmiselle.

- Usein omais- tai läheishoitaja joutuu luopumaan työurastaan, kertoo Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n toiminnanjohtaja Marja Tuomi.

Työntekijän tulot voivat olla tiukassa, mikä vaikuttaa luonnollisesti myös myöhempään eläkekertymään. Tuomi peräänkuuluttaa asiassa yhteiskunnallista valppautta.

- On ehdottoman tarpeen kehittää työelämän joustoja. Työstä poisjääminen voi uhata perheen taloudellista selviytymistä, eli tukipalveluiden ja riittävän rahallisen korvauksen turvaaminen on tarpeen, Tuomi toteaa.

Stressi ja väsymys ovat tuttuja oireiluja työssäkäyville hoivaajille, mutta itse työ ei ole välttämättä pahin uuvuttaja - päinvastoin, se voikin antaa enemmän eväitä jaksamiselle. Tuomi kertoo liitolleen tulleen palautteen perusteella, että työssäkäynti tuo läheisestä huolehtimiselle tärkeää vastapainoa.

- Monet haluavat pitää työpaikasta kiinni paitsi palkan myös oman psyykkisen hyvinvoinnin ja elämänhallinnan vuoksi.

Perinteisesti hoivavastuusta ei ole suomalaisilla työpaikoilla juurikaan suuta avattu. Saanikari kuitenkin näkee orastavia merkkejä avoimuudesta.

- Aikaisemmin tuntui, että hoitotilanteesta oli vaikeaa puhua työpaikalla, mutta mielestäni tilanne on parantunut. Ehkä yleisestikin ilmapiiri yhteiskunnassa on muuttunut avoimemmaksi ja se näkyy myös tässä. Toki ymmärrystä voisi olla vielä enemmänkin.

Oman jaksamisensa kannalta Saanikari pitää välttämättömänä säännöllistä liikuntaa ja ylipäänsä oman ajan haltuunottoa. Näin stressikierrokset pysyvät hillityissä lukemissa.

- Pyrin nykyisin liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa enkä enää helpolla tingi tästä omasta ajasta. Tällä hetkellä koen enimmäkseen jaksavani tarpeeksi hyvin, mutta aina näin ei ole ollut, Saanikari kertoo.

Ilman minkäänlaista tukea, hoivatyötä ei Saanikarin mukaan jaksa kovin pitkään tehdä. Saanikari on saanut korvaamatonta tukea varsinkin omalta äidiltään. Hän on ollut hoiva-apuna lähes joka arkipäivä.

Auvoiset kiitokset Saanikarilta saa myös Espoon erityiskoulu, joka on hänen mukaansa varsinainen helmi Espoon vammaispalveluissa.

Saanikari muistuttaa, että omaishoitajaperheet ovat yleensä tavallisia perheitä arjen iloineen ja suruineen.

Lähde: iltasanomat.fi

Luokan sivu

Loading...