Seksuaaliterapeutti: Rivot puheet, kähmintä, kommentit muistisairaiden hoitolaitoksissa arkipäivää

14. syyskuuta 2014 6:43

64 0

Seksuaaliterapeutti: Rivot puheet, kähmintä, kommentit muistisairaiden hoitolaitoksissa arkipäivää

Ongelma Muistisairaus madaltaa seksuaalisuuden esille tuomista. Kuka auttaa, jos häpeä saa otteeseensa muistisairaan, lähiomaiset ja vielä hoitajankin? Oma eheä seksuaalisuus on tärkeä asia sairaanhoitajalle.

Muistisairaus madaltaa usein raja-aitoja seksuaalisuuden suhteen. Kähmintä, kommentit hoitajien ulkonäöstä, rivot puheet ja tarve seksuaalisen halun näyttämiseen ovat muun muassa hoitolaitoksissa arkipäivää. Kohteena ovat tyypillisesti hoitajat ja talon muut asukkaat.

Kun ei toivottu tilanne voi vaania minkä nurkan takana tahansa, työn stressaavuus lisääntyy, etenkin jos hoitaja ei ole sinut asian ja oman itsensä kanssa. Tilanteita käsitellään henkilökunnan kanssa, mutta jos asia ei hellitä otettaan, siitä on hyvä käydä juttelemassa alan ammattilaisen, seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin luona.

Unohtamisen yrittäminen ei auta asiaa. Se voi saada hoitajan välttelemään tiettyä hoidettavaa ja hoitotilanteita sekä vaihtamaan työvuoroja. Tällöin kierre on valmis. Vaikka tapahtuneesta ei puhuttaisi, tunteiden aistimisessa yhä herkemmäksi muuttuva muistisairas tunnistaa ilmassa leijuvan kyräilyn.

Tilanne on nurinkurinen, sillä ikääntyneet kuuluvat pidättyvyyden sukupolveen. Kun kehon kontrolli muistisairauden myötä laskee, kyse voi olla liki ainoasta ajasta, jolloin voisi hengittää vapaammin.

Häpeälläkin on sormensa pelissä. Se piileksii mieluusti häpeämättömän käytöksen, kuten ronskien puheiden, vihamielisyyden ja voimakkaan kriittisyyden takana. Usein myös uhma nousee, jos omat seksuaaliset tarpeet kielletään. Omaiset ja hoitajatkaan eivät siltä välty.

Jos seksuaalisväritteinen käyttäytyminen saa lähipiirin ja hoitajankin oireilemaan, muistisairaalla tulisi olla oikeus johonkin lähellä olevaan henkilöön, jonka oma seksuaalisuus on eheä. Jos kukaan ei asetu tueksi, ilo katoaa ja elämä on yhtä kieltoa.

Seksuaalinen hyvinvointi on yksi onnellisen ja terveellisen elämän peruspilareista, joka heijastuu elämän kaikille osa-alueille. Työ muistisairaiden parissa koettelee niin omaisten kun hoitajien oman olemisen rajoja tuomalla vaietun ja hämmentäväksi koetun seksuaalisuuden kesken elämän arkisia toimia. Sekä omaiset että hoitajat tarvitsevat lisää tietoa ikääntyvän ja muistisairaan seksuaalisuudesta, siinä tapahtuvista muutoksista ja neuvoja, miten tilanteissa toimitaan.

Tieto yksinään ei kuitenkaan riitä. Sen rinnalla hoitajan on hyvä tutustua itseensä ja omaan seksuaalisuutensa. Ammatillisuus ja oma, selvitetty seksuaalisuus on kuin kaksoissuojaus, jonka turvin hoitaja voi kohdata eteen tulevat tilanteet levosta käsin.

Hyvinvoiva seksuaalisuus ei synny sattumalta, sen eteen on nähtävä vaivaa ja tehtävä sitä edistäviä valintoja ja päätöksiä. Kyse on kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, joka koetaan sekä kehon että mielen tasoilla. Muutos ja kasvu eivät ole aina miellyttävä kokemus, mutta vain se tie vie eteenpäin.

Oman itsensä kohtaaminen seksuaalisena ihmisenä heijastuu elämän kaikille osa-alueille, myös työn tekemiseen ja siinä jaksamiseen. Prosessin omalla kohdallaan läpi käynyt ymmärtää enemmän kuin pään tietona, että ihmisellä on ikääntyneenä ja muistisairaanakin oikeus ihmisarvoon, olemiseen naisena ja miehenä, kehon kunnioitukseen ja seksuaalisuuteen. Hoitaja ja hoidettava kohtaavat silloin toisensa läsnäolon tasolla. Kun myötäeläminen ja lupa omaan olemiseen välittyy jo yhdessä katseessa tai välittävässä kosketuksessa, ei ole väliä, vaikka sanat katoaisivatkin.

Lähde: iltasanomat.fi

Luokan sivu

Loading...