Poliisista ei kaivata kädestä pitäjää, vaan apua hätään

16. syyskuuta 2014 5:00

21 0

Poliisista ei kaivata kädestä pitäjää, vaan apua hätään

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron Itä-Suomeen ehdottamat kyläpoliisit eivät vastaa nykylainsäädäntöä.

Paatero esitti elokuussa, että Itä-Suomessa ja Lapissa poliisin heikentynyttä näkyvyyttä paikattaisiin kyläpoliiseilla. Vapaaehtoiset iäkkäämmät poliisit työskentelisivät urakkapalkalla ja joustavin työajoin omissa nimikkotaajamissaan.

Lisärahoja toimintaan ei tosin annettaisi. Paateron mukaan poliisilla sen sijaan pitäisi olla apuna vapaaehtoisia asukkaita silminä, korvina ja "apuna tarvittaessa".

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) ilmoitti viime viikolla eduskunnan täysistunnossa, että ehdotusta harkitaan nyt. Poliisihallituksessa asiasta on jo keskustelu Itä-Suomenkin poliisin kanssa.

Samaan aikaan aluehallintoviraston työsuojelutarkastajat ovat puuttuneet Pohjois-Savon paloasemien varallaolojärjestelmiin. Nykyaikana ei ole sallittua, että työntekijää, edes vapaaehtoista, pidetään useita tuhansia tunteja vuodessa varallaolossa, aina valmiina.

Tarkastajat ovatkin pelastuslaitoksen kanssa sopineet katon työtunneille, mitä kylällä päivystäville yksikönjohtajille saa kertyä (SS 30.8.).

Lisäksi on huomattava, että pelastuslaitos maksaa varallaolijoilleen merkittävää tuntikorvausta. Paateron esityksessä tällaista ei olisi edes tarjolla. On mahdoton kuvitella, että työntekijäjärjestöt tai työsuojelutarkastajat suostuisivat järjestelmään, jossa työajan on joustettava, mutta urakkapalkka ei tarkoittaisi nykyistä palkkaa suurempia kuluja.

Työaikalainsäädännön lisäksi vastaan tulevat työturvallisuuslait ja jääviyskysymykset eli käytännössä sekä poliisin että asiakkaan oikeusturva.

Poliisiorganisaatio on viime vuosina tietoisesti halunnut välttää, että työhön kuuluva vallankäyttö henkilöityisi yksittäisiin työntekijöihin. Kyläpoliisilla olisi juuri näin. Kun hän puuttuisi yhteen kyläkiistaan, toinen osapuoli menettäisi luottamuksensa poliisiin – ja tehtailisi kanteluja.

Pahimmillaan lemmikkikoira ammuttaisiin pihaan ja talon seinään maalattaisiin kirosanoja. Niinkin on jo Savossa tapahtunut. Kuka sitä jaksaisi päätyökseen?

Ehdotuksessa on totta, että maalaiskylissä tarvitaan paikallisia rupattelurinkejä ja pikkuasioissa auttavia turvallisuusorganisaatioita. Sellaiset eivät ole kuitenkaan viranomaistehtäviä, vaan esimerkiksi SPR:n ystävätoiminnan, ensiapuryhmien, vapaaehtoisten palokuntien ja kyläyhdistysten puuhia.

Paatero ei ehkä ymmärrä, että kun poliisia kaivataan Itä-Suomen kylillä, suurin huoli on saada hälytyspartio äkkiä avuksi.

Siihen eivät rupattelevat vanhat herrat auta, vaan kovan paikan tullen tarvitaan vähintään kaksi toimintakykyistä, tehtävään koulutettua poliisia – ja mielellään vielä tukipartio perään.

Jos taas puhutaan massarikoksista, vaikeasti selvitettävästä sälästä, sekään ongelma ei ratkea kyläpoliisilla. Massarikokset eivät ole syrjäkylien päähuoli, vaan niihin hukutaan kaupungeissa. Kyläpoliisit otettaisiin pois juuri kaupunkien päivittäisrikostutkinnan voimavaroista.

Paateron esityksestä ei käynyt ilmi yhtään syytä, miksi poliisin pitäisi toimia 60-luvun malliin, kun muu yhteiskunta elää vuotta 2014 ja yrittää etsiä tulevaisuuden toimintamalleja.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...