Ozista ei puutu ihmeteltävää

3. huhtikuuta 2015 21:01

37 0

Nyt ei näyttämöltä puutu värejä eikä ihmeteltävää. Kuopion kaupunginteatterin Ihmemaa Oz luo hienon satumaailman, jonka valoon on miellyttävää uppoutua muutamaksi tunniksi räntäsateen keskellä.

Puvustuksesta ja maskeerauksen suunnittelusta vastannut Mirkka Nyrhinen on tehnyt upeaa työtä luoden uskottavia, hauskoja ja yksityiskohtia myöten viimeisteltyjä hahmoja. Lavakokonaisuutta täydentää Marjatta Kuivaston kaunis ja toimiva lavastus.

L. Frank Baumin klassikkokirjan suuret linjat ovat tallella Kuopion versiossa. On Variksenpelätin, joka kaikista eniten maailmassa haluaisi saada aivot. On Peltinen mies, joka etsii itselleen sydäntä, ja pelkurimainen Leijona, joka tahtoisi saada rohkeutta.

Ja tietysti takaisin kotiin kaipaava Dorothy-tyttö, joka on pyörremyrskyn heittämänä joutunut Kansasista ihmeelliseen noitia ja maiskiksia vilisevään taikamaahan.

Alkaa jännittävä seikkailu, kun nelikko lähtee etsimään suurta ja mahtavaa Oz-maan velhoa, jonka he toivovat voivan auttaa näiden unelmien toteutumisessa.

Muuten Olli-Matti Oinosen sovitus ja ohjaus onkin sitten vapaata tulkintaa tarinasta. Ei ole Toto-koiraa, ei edes keltaista tiilitietä. Sen sijaan mukana on esimerkiksi liikkuva pieni auto ja lukuisia kulttuuriviittauksia Lumikista laulaja Georg Otsiin. Noidat kamppailevat laulamalla toisiaan suohon ja mikäli korvani eivät pahasti petä, jopa Raamattu pääsee mukaan pääsiäisen aikaan sopivalla ”se on täytetty” -lauseella.

Aikuisille suunnatut heitot eivät kuitenkaan vie fokusta pois tärkeimmästä, eli lapsikatsojista. Jokainen päähahmo on sympaattinen ja hauska omalla tavallaan, ja näyttelijät Katri-Maria Peltola (Dorothy), Antti Launonen (Variksenpelätin), Pekka Kekäläinen (Peltinen mies) ja Ilkka Pentti (Leijona) tekevät henkilöistä eloisia ja kiinnostavia. Pelkkä liikekieli tuo esiin hahmojen olemusta ja huumoria. Lapsilla on hauskaa, kun Variksenpelätin yrittää opetella seisomaan oltuaan seipäännokassa koko elämänsä.

Muun muassa maiskiksia ja lelukansaa näyttelevät Savonia ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijat ansaitsevat myös suuren kiitoksen. Heidän hahmonsa ja Antti Lahden niille luomat koreografiat elävöittävät lavatapahtumia.

Tarina lähtee rytinällä liikkeelle. Onneksi kertomus on tuttu, sillä muuten juonessa olisi seuraamista. Oinonen on kuitenkin sijoitellut suvantovaiheita mukaan niin, että katsoja saa välillä hengähtää. Rytmi pysyy hyvänä näytelmän loppuun saakka.

Ensimmäisten kohtausten myrsky ja Idän ilkeä noita ovat lastennäytelmäksi suorastaan pelottavia. Jännitystä viljellään näytelmän aikana muutenkin runsaasti, joten ikäsuositus yli 5-vuotiaille on paikallaan. Oinonen vuorottelee kuitenkin jännittävien ja hauskojen kohtausten välillä taitavasti niin, että kovin pitkään lapsikatsojia ei pidetä pelossa.

Ihmemaa Ozin opetuksia sisäisestä sankaruudesta ei yritetä tuputtaa väkipakolla, vaan ystävyyden, itseluottamuksen ja rohkeuden teemat kulkevat luontevasti näytelmän mukana.

Videot ja erilaiset projisoinnit ovat teatterissa jo arkipäivää. Ihmemaa Ozissakin homma toimii hienosti. Ainoa ongelmakohta on muutamien minuuttien mittainen 3D-kohtaus, jota varten katsojille jaetaan väliajalla 3D-lasit. Ratkaisu ei ole erityisen toimiva, eikä lopputulos ole 3D-elokuviin jo tottuneille katsojille kovin kaksinen. Mutta on hyvä, että teatterissa kokeillaan uusia asioita, eikä mikään estä 3D:tä tulemasta luontevaksi osaksi teatterimaailmaa.

Seassa on muutama toimimaton kohtaus – kuten paluu Smaragdikaupunkiin ilkeän Länsi-noidan kuoleman jälkeen – mutta kokonaisuutena Ihmemaa Oz on onnistunut. Näytelmän uskoisi jäävän elämään lasten mieliin.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...