Ortodoksisen kirkkomuseon remontti: Näin kävi miljoonista vakuutetulle kokoelmalle

12. huhtikuuta 2015 9:20

30 0

Ortodoksisen kirkkomuseon remontti: Näin kävi miljoonista vakuutetulle kokoelmalle

Uuden perusnäyttelyn rakentaminen on ollut heinäkuusta saakka käynnissä ortodoksisessa kirkkomuseossa Riisassa. H-hetken ollessa enää kahden viikon päässä, kiire kasvaa.

Museonjohtaja Teresa Töntsi iloitsee, että ensimmäinen aukiolopäivä 25. huhtikuuta on jo myyty aivan täyteen. Opastuksia on niin paljon, että päivä täytyy vetää läpi pyhällä hengellä, Töntsi arvelee.

Parhaimpana vuonna kirkkomuseossa kävi noin 35 000 näyttelyvierasta. Vuonna 2009, kun museo oli auki vajaan vuoden ennen peruskorjauksen alkamista, kävijöitä oli 12 000.

– Pitää muistaa, että silloinen perusnäyttely oli vuodelta 1969, Töntsi huomauttaa.

Ennen remonttia näyttelytila koostui pienistä huoneista. Peruskorjauksessa kaikki ei-kantavat seinät purettiin ja oviaukkoja suurennettiin, jotta saatiin luotua yhtenäisempi tila.

Museo jakautuu 11 eri tilaan. Poiketen aiemmasta perusnäyttelystä, esineitä on nyt yritetty sitoa asiayhteyksiin ennemmin kuin kertoa, mistä tietystä luostarista tai seurakunnasta esineet ovat peräisin.

– Aikaisemmin perusnäyttelyssä lähdettiin liikkeelle siitä, että oli ollut toinen maailmansota, evakuointi ja selviytyminen. Nyt tarkastelemme ortodoksisuutta alkukirkon ajoista saakka, eli Bysantin kulttuurista, Töntsi kertoo.

Bysantin lisäksi esillä on kokonaisuudet esimerkiksi karjalaisesta rukoushuoneesta, ikonimaalaustraditiosta ja Valamon muinaismuistokokoelmasta. Alakerran kolmesta salista löytyvät kokonaisuudet ortodoksisista sakramenteista, kirkkovuodesta sekä ylösnousemuksesta.

– Ehkä hienoin elementti on jälleenrakennuskauden interiööri. Pääosa niistä ikoneista on Suonenjoen ortodoksisesta kirkosta, ja ne lahjoitettiin meille vuonna 2007. Tuo kokonaisuus on merkittävä, koska ikonit on maalattu 50–60 vuotta sitten, mutta ovat jo museossa, Töntsi sanoo.

Pyhyyden portailla -näyttelyssä on esillä sekä uutta että aiemminkin esillä ollutta esineistöä. Ensimmäistä kertaa esillä on esimerkiksi pyhiä kirkkoisiä esittävä ikoni, joka on maalattu 1800-luvun lopulla.

Kun ikoni otettiin Karjalasta mukaan vuonna 1940, se irrotettiin kehyksistään ja taitettiin kahdeksaan osaan. Nyt ikoni on saatu konservoitua Suomen Kulttuurirahaston apurahalla: konservointi vei kymmenen kuukautta ja maksoi 5 000 euroa.

– Teoksen arvo on tietysti mittaamaton. Meillä on se periaate, että emme anna teoksille rahallista arvoa, vaan niiden arvo on aiheessa ja tematiikassa. Toki teoksille pitää antaa vakuutusarvo, jos ne lähtevät lainaksi vaikka Ateneumin taidemuseoon.

Riisan kokoelmien vakuutusarvo on useita miljoonia euroja. Tämä kertoo kuitenkin vain vähän teosten todellisesta arvosta.

Remonttia paossa olleet museoesineet eivät Töntsin mukaan kärsineet siirrosta. Tässä yhteydessä on kuitenkin puhdistettu metalliesineitä ja kunnostettu niin ikoneita kuin tekstiilejäkin.

– Tämä kertoo siitä, että näyttelyn rakentaminen on kaikkea muutakin kuin asioiden laittamista uusiin paikkoihin, Töntsi huomauttaa.

Näyttelyiden vaihtuvuutta halutaan nyt lisätä huomattavasti. Tavoitteena on, että itse perusnäyttelykin sisältäisi jatkuvasti uutta katsottavaa. Museon seinillä on metallisia riisoja, suojia, joihin osa teoksista on kiinnitetty. Tämä helpottaa näyttelyesineiden vaihtamista.

– Talo on rakennettu vuonna 1969, ja meillä on asbestipinnotteiset seinät. Joka kerta kun edellisessä näyttelyssä muutettiin esillepanoa, meillä oli tämä sama ongelma. Se haluttiin eliminoida niin, että rakenteet ovat mahdollisimman kestäviä, mutta toisaalta muunneltavia. Jos jokin esine lainataan toiseen museoon, sen tilalle voidaan laittaa jokin muu esine, Töntsi selvittää.

Vaihtuvia näyttelyitä on tarkoitus järjestää ympäri vuoden. Esimerkiksi ensi vuonna on tulossa iso näyttelykokonaisuus yhteistyössä Lahden taidemuseon kanssa. Näyttely esittelee ortodoksista ja katolista kuvataidetta 2000-luvulta.

– Toivon, että nykytaiteilijat löytävät kirkkomuseon. Minulla on jo muutamia kontakteja, joiden kanssa on suunniteltu yhteistyötä.

Asiakkaan palvelu on ollut ohjenuorana museon rakentamisessa. Fyysisiä esteitä katsojan ja esineen välillä vältetään mahdollisuuksien mukaan.

– Museo on muutakin kuin esineitä vitriinissä. Kokemus asiakkaan ja esineen välillä on erilainen, kun välissä ei ole lasia.

Toki joitain esineitä täytyy olla lasin takana suojassa. Sellaisia ovat esimerkiksi aidoin jalokivin ja helmin koristellut ikonit, joissa on paljon irtoavia osia. Museo ei voi ottaa riskiä, että joku koskisi ikoneihin edes vahingossa.

Tärkeäksi osaksi Riisan toimintaa on nousemassa myös kansainvälinen yhteistyö. Neuvotteluja näyttelylainoista käydään parhaillaan Ruotsin, Kreikan ja Turkin kanssa.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...