Margot Wölk, 96, oli Hitlerin ruuanmaistaja: "Vaikeroimme kuin koirat"

18. syyskuuta 2014 2:25

14 0

Margot Wölk, 96, oli Hitlerin ruuanmaistaja: "Vaikeroimme kuin koirat"

Margot Wölk oli läsnä, kun upseeri Claus von Stauffenberg yritti salamurhata natsijohtaja Adolf Hitlerin räjähteillä.

Kaikki alkoi siitä, kun pommikoneet moukaroivat Berliiniä vuonna 1941.

Pommitukset tuhosivat myös Margotin asunnon. Margot oli päälle parikymppinen ja hänen miehensä Karl oli lähtenyt sotaväkeen, joten hän päätti etsiä turvaa anoppinsa luota Gross-Partschin (nykyisin Parcz) kylästä.

Kylä sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Wolfsschanzesta - Sudenpesästä, joka oli Hitlerin päämaja Itä-Preussissa toisen maailmansodan aikana.

Wölk kertoo saksalaisen RBB-kanavan haastattelussa, että Gross-Partschin pormestari oli kivenkova natsi eikä aikaakaan, kun SS haki naisen kodistaan ja Sudenpesän palvelukseen.

Wölkistä tuli Hitlerin ruuanmaistaja 14 muun tytön ohella. Hän on ainoa tytöistä, joka nykyään on elossa. Muut kuolivat puna-armeijan teloittamina sodan loppupuolella vuonna 1945.

Toisen maailmansodan aikaan Wölk ja muut tytöt työskentelivät Hitlerin ruuanmaistajina kahden ja puolen vuoden ajan. Wölkin mukaan he pelkäsivät jokaisen maistamansa aterian jälkeen kuolemaa.

- Pelkäsimme joka kerta syötyämme, että sairastumme ja kuolemme. Heti kun ymmärsimme, että selvisimme taas yhdestä ateriasta, itkimme ja vaikeroimme kuin koirat.

Wölkin mukaan Hitler söi aina kasvisruokaa - ei koskaan lihaa. Sudenpesän turvallisuus oli huippuluokkaa, eikä Wölk tai muut ruuanmaistajat nähneet koskaan Hitleriä, vaan he esimaistoivat johtajan ruokia läheisessä koulurakennuksessa.

Wölkin mukaan Sudenpesässä liikkui jatkuvasti huhuja siitä, että britit yrittävät myrkyttää Hitlerin.

Wölk oli muiden maistajien kanssa Sudenpesässä, kun eversti Claus von Stauffenbergin salaliittoryhmittymä yritti murhata Hitlerin heinäkuussa 1944 räjähteillä.

Sudenpesässä räjähtänyt pommi surmasi neljä ihmistä, mutta Hitler pelastui kokouspöydän antaman suojan ansiosta.

- Kuultuamme kovan pamauksen putosimme penkiltä ja kuulin jonkun huutavan "Hitler on kuollut!". Tietenkään ei ollut.

Wölk pakeni vuoden 1944 loppupuolella SS-upseerin avustuksella Berliiniin. Se säästi hänen henkensä, sillä puna-armeija ampui muut maistajat tammikuussa 1945 saavuttaessaan Sudenpesän.

Wölkin kotikaupunki Berliini oli raunioina, eikä pako sinne suinkaan ollut painajaisen loppu - vaan alku.

Neuvostojoukkojen tunkeutuessa Berliiniin myös Wölk joutui venäläisten kynsiin. Wölkin mukaan hän yritti monen muun nuoren naisen tavoin naamioitua vanhaksi naiseksi välttääkseen venäläiset, mutta naamio ei auttanut.

- Meitä pidettiin vankeina ja raiskattiin 14 vuorokauden ajan. Se oli maanpäällinen helvetti, enkä koskaan lakkaa näkemästä painajaisia siitä.

Wölk toipui kokemuksesta brittiläisen upseerin avustuksella. Wölk käyttää upseerista nimeä Norman, ja heidän suhteensa kehittyi niin läheiseksi, että Norman pyysi Margotia luokseen Britteihin sodan loputtua.

Margot halusi odottaa miestään Karlia, vaikkei tiennyt oliko mies elossa vai ei.

Karl Wölk ilmestyi lopulta Margotin kotiovelle vuonna 1946. Karl oli ollut venäläisten vankina ja kuihtunut leirillä 45-kiloiseksi.

Pari yritti palata normaaliin elämään ja arkeen, mutta se ei onnistunut läheskään täydellisesti. Pari silti eli yhdessä seuraavat 34 vuotta, aina Karlin kuolemaan asti.

Margot Wölk vaikeni tarinastaan liki 70 vuoden ajan, ennen kuin päätti astua julkisuuteen 95-vuotispäivänään vuonna 2012.

Sittemmin Wölk on antanut lukuisia haastatteluja, muun muassa saksalaiselle Spiegelille.

Lähde: iltasanomat.fi

Luokan sivu

Loading...