Makuuttaminenko tehokasta kuntoutusta?

25. maaliskuuta 2015 1:30

4 0

Superin puheenjohtaja Silja Paavola valittelee kirjoituksessaan sitä, että vastuunottaja on kateissa suomalaisessa vanhustenhoidossa (TS 21.3.).

Paavola toteaa, että hoitajat eivät enää jaksa tehdä työtään liian pienellä henkilöstömäärällä. Ratkaisuna hän esittää muun muassa hoitajamitoituksen määrittelemistä vanhuslakiin.

Hoitajat eivät enää pysty selviytymään niistä haasteista, joita paljon hoitoa vaativien potilaiden kasvava määrä asettaa.

Emme ota kantaa henkilöstön määrään tai vanhusten vaikeahoitoisuuteen vaan siihen, että olisi aika löytää myös toisenlaisia, rakenteellisia näkökulmia asiaan.

Taustalla ovat omaisemme kokemukset neurologisen potilaan hoidosta Turun kaupunginsairaalan vuodeosastolla marraskuusta 2014 helmikuuhun 2015. Tiivistetysti voi sanoa, että ainakin hänen hoitonsa perustui pitkälti makuuttamiseen, lääkitsemiseen ja pakkoon.

Hoitajat olivat raskaasta työstään huolimatta ystävällisiä, mutta oman kokemuksemme perusteella sopii epäillä sitä, onko kuntouttava hoitotyö organisoitu riittävän tehokkaasti.

Neurologinen kuntoutusosasto on vanhusvoittoisessa Turussa paljon vartijana. Onhan se paikka, jossa hoidetaan useat kaupungin asukkaat, joilla on ollut esimerkiksi aivoinfarkti, kallovamma tai muu vastaava sairaus.

Osasto on portti, josta neurologisen sairastumisen jälkeen jatketaan matkaa omatoimiseksi, omassa kodissaan tai kevyessä palveluasunnossa selviytyväksi kansalaiseksi tai autettavaksi laitoksessa asuvaksi kroonikoksi.

Olemme ymmärtäneet, että esimerkiksi aivoinfarktipotilaan varhainen ja intensiivinen kuntoutus on elintärkeää potilaan toimintakyvyn palauttamisen tai ainakin mahdollisimman laajan ylläpitämisen kannalta.

On käsittämätöntä, jos neurologinen kuntoutusosasto toimii tilanteessa, jossa on liian vähän kaikkea: osaavaa hoitohenkilökuntaa, jatkokoulutusta, hoidon ja kuntoutuksen hyvää organisointia, alan uusinta tietoa ja taitoa.

Emme haluaisi puhua rahasta tässä yhteydessä, mutta asia tulee myös yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Potilaan makuuttamiseen perustuva hoito ei ole myöskään inhimillistä tai kovinkaan motivoivaa potilaalle, omaisille ja hoitohenkilökunnalle.

Panostaminen intensiiviseen kuntoutukseen vapauttaisi resursseja toisaalla ja toisi hoitotyöhön lisää positiivista haastetta sen jatkuvan riittämättömyyden sijaan, mihin Paavola kirjoituksessaan viittaa.

Professori Erkki Vauramo kirjoittaa dementiaa sairastavien potilaiden hoidosta Talouselämä-lehdessä. Vauramon mukaan laitos on vanhuksen kallis loukku. Artikkelissa todetaan, että esimerkiksi WHO:n tilaston mukaan Suomi makuuttaa dementiapotilaita sairaaloissa.

Suomalainen, dementiaa sairastava potilas on keskimäärin sairaalassa moninkertaisesti sen, kuin missään muussa selvityksessä mainitussa Euroopan maassa.

Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa dementiaa sairastavien hoito perustuu yksilölliseen, vanhuksen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioivaan työotteeseen.

Esimerkiksi Ruotsissa kuntoutetaan kaikki, koska etukäteen ei voida tietää, miten kuntoutus vaikuttaa.

Erilaiset diagnoosit asettavat kuntoutukselle omat haasteensa ja emme ole lääketieteen asiantuntijoita. Omaisemme kokemukset turkulaiselta vuodeosastolta eivät ole kuitenkaan tukeneet hänen kokonaisvaltaista, intensiivistä ja yksilöllistä kuntoutumistaan ensimmäisistä hoitoviikoista lähtien.

Lähde: ts.fi

Luokan sivu

Loading...