Kulttuurihäirintä käy kamppailua kaupunkitilasta

21. maaliskuuta 2015 9:09

21 0

Kulttuurihäirintä käy kamppailua kaupunkitilasta

Viitisenkymmentä kulttuurihäirintäkävelylle osallistunutta saivat kuopiolaisilta ihmetteleviä silmäyksiä. Rännikadulle yrittänyttä autokaan jalankulkijoiden suuri joukko tuskin riemastutti. Kulttuurihäirintäkävely on siis jo itsessään kannanotto, kuin mielenosoitus.

Perjantaina järjestetty tietokirjatapahtuma Tiedon janoon liittynyt kävelykierros valotti kulttuurihäirinnän periaatteita käytännössä jalkautumalla Kuopion keskustaan ja Männistöön. Toimittaja ja kirjailija Jari Tammisen sekä Itä-Suomen yliopiston lehtorin Sanna Ryynäsen vetämällä matkalla kiinnitettiin huomiota esimerkiksi katutaiteeseen, graffiteihin, tageihin ja tyhjillään oleviin rakennuksiin.

– Kaupunkitila on todella kiinnostava asia, johon emme kiinnitä tarpeeksi huomiota. Olen vahvasti sitä mieltä, että välillä voi rikkoa vähän sääntöjäkin sen nimissä, että kyseenalaistetaan niitä sääntöjä, joiden puitteissa pitää toimia, Tamminen sanoo.

Tamminen on Voima-lehden toimittaja, joka on myös kirjoittanut kirjan Häiriköt – Kulttuurihäirinnän aakkoset. Hänen mukaansa kulttuurihäirintä on taiteen ja aktivismin sekaista toimintaa, joka on usein luonteeltaan tilaa valtaavaa.

– Kyse on taiteen ja luovuuden pinnassa tapahtuvasta poliittisesta toiminnasta. Jos piirretään yksi pallero missä on aktivismi ja yksi pallero missä on taide, niin kulttuurihäirintä on leikkauspinnassa, Tamminen määrittelee.

Kulttuurihäirintä voi olla esimerkiksi vastamainoksia, graffiteja ja katutilassa tapahtuvia performansseja. Tamminen laskee mukaan myös järjestöjen toimintaa. Hänen mielestään monet esimerkiksi Greenpeacen tekemät videot tulisivat tulkituiksi taiteena, jos tekijä olisi joku muu kuin kansalaisjärjestö.

– Monikansallinen yritys ei tänä päivänä hirveästi jaksa välittää siitä, jos heidän toimistonsa oven edessä jotkut hipit ovat raudoissa, eikä siitä mediakaan juuri kiinnostu. Mutta se, mistä monikansallinen yritys välittää, on heidän brändinsä. Kun kamppailu viedään brändin tasolle parodiavideoin tai vastamainoksin, se on tila, missä yritykset alkavat reagoida.

Sanna Ryynänen kiinnostui kulttuurihäirinnän ilmiöistä asuessaan São Paulossa. São Paulo kielsi edelläkävijänä ulkomainonnan 2000-luvun taitteessa, ja kaupunkiin onkin kehittynyt omintakeinen katutaiteen ja etenkin tagien kulttuuri. Nyt tosin ulkomainontakieltoa on purettu.

Tamminen ja Ryynänen toteavat, ettei ole yhdentekevää, kuka määrittelee visuaalista ympäristöämme. Se mitä näemme ympärillämme, vaikuttaa meihin koko ajan, ja usein huomaamattamme. Kaupunkitilaa niin sanotusti häiriköivät teokset pakottavat meitä miettimään kaupunkitilaa uudelleen.

Vaikka graffitin tekijä ei ajattelisi tekoaan poliittisena tai kulttuurihäirinnän termein, se ei riisu tekoa poliittisesta latauksesta.

– Itse politisoin häpeilemättä kaiken. Graffiti on lähtökohtaisesti poliittinen. Poliittisuus haastaa näkemään yhteiskuntaa toisin, tai kyseenalaistaa vallitsevat säännöt, Tamminen sanoo.

Usein kaupunkien keskustat kuitenkin siivotaan kaikesta ”ylimääräisestä”, niin että kulttuurihäirinnän merkkejä ei juuri näy. Sen sijaan mainokset otetaan Tammisen ja Ryynäsen mukaan itsestään selvänä osana kaupunkikuvaa. Mainokset ovatkin keskustojen hallitsevin visuaalinen elementti.

– Mutta onko meiltä kysytty, haluammeko tuijottaa mainoksia ja millä hinnalla huomiomme myydään, Tamminen kysyy.

Graffitin poliittisuus ammentaa siis jo pelkästään siitä, että se valtaa mainoksille varattua julkista tilaa muulle visuaalisuudelle.

Toinen kaupunkikehityksen kaupallinen piirre on ostoskeskusten kasvanut rooli kaupunkien kehittämisessä. Tamminen nostaa Kuopiosta esimerkiksi Sokoksen kongin.

Kun kongi liitettiin osaksi kauppakeskusta, siitä tuli julkisen tilan sijaan puolijulkinen tila, jossa oleskelua määrittelevät omistajat.

– On todella ongelmallista, jos ei rakenneta mitään muita yhteisiä tiloja kuin ostoskeskuksia. Jos ei haluta käydä keskustelua siitä, mitä julkisissa tiloissa saa tehdä, yhteiskunta pitää pakottaa käymään sitä keskustelua. Sitähän kulttuurihäirintä parhaimmillaan on, Tamminen toteaa.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...