Kirjastoalan asiantuntija: Lähtisin miettimään, pitää tehdä henkilöstösaneerausta

22. huhtikuuta 2015 2:00

18 0

Kirjastojen menot ovat epätasapainossa, sanoo Suomalaisen tieteellisen kirjastoseuran puheenjohtaja Jarmo Saarti. Viime vuonna henkilöstökulut nielaisivat 54 prosenttia kirjastojen toimintakuluista. Tilat veivät 21 prosenttia. Häntäpäässä tulivat aineistokulut, jotka olivat 12 prosenttia.

Saartin mielestä henkilöstö- ja aineistokustannusten suhde on vääristynyt. Hänen kokemuksensa mukaan näiden kulujen pitäisi olla yhtä suuret, jotta toiminta olisi tasapainossa. Itä-Suomen yliopiston kirjastossa, jota Saarti johtaa, on tässä onnistuttu.

– Jos resurssit eivät lisäänny, niitä pitää ohjata sinne, mikä on kirjaston tärkein tehtävä. Jos suhdeluvut ovat tuollaiset, minä lähtisin kirjaston johtajana miettimään, pitääkö tehdä henkilöstösaneerausta, Saarti toteaa.

Hänen mielestään kirjastoala heikentää omaa tilannettaan sitä mukaa, mitä enemmän rahaa siirretään aineistosta seiniin ja palkkoihin.

– Kun katsoo eniten lainattujen tilastoa, niin uusinta aineistoa lainataan. Jos ei ole varaa ostaa sitä määrää, jonka porukka haluaa lukea, se näkyy selvästi. Minulle oli hämmästyksen aihe, että yleisten kirjastojen määrärahat eivät ole vähentyneet, joten hyvä kysymys on, mihin rahat menevät. Tietysti pitää ottaa huomioon inflaatio, tilakustannusten nousu ja nousevat palkat.

Kirjastot ovat nyt muutenkin suurten kysymysten äärellä. Seuraavat kymmenen vuotta muuttavat huomattavasti suomalaisten kirjastojen toimintaa, arvelevat Saarti sekä Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander.

Muutos näkyy lainattavassa aineistossa, joka on muuttumassa sähköiseksi, henkilökunnan tehtävissä, kirjastoissa tiloina ja kirjaston roolissa. Mitä kaikkea tulevaisuuden kirjasto on?

Saarti ja Relander ovat toimittaneet artikkelikokoelman Kirjaston kuolema, joka ilmestyy lähiaikoina. Tarve kirjaan syntyi kirjastojen meneillään olevasta muutosvaiheesta.

– Kirjasto on ollut ilmaa, jota hengitetään ja jonka olemassaolo huomataan vasta, kun se loppuu. Me haluamme, että ihmiset puhuvat kirjastoista, Relander sanoo.

Ammoisina aikoina kirjastot olivat paikkoja joihin tultiin lukemaan. Jatkossa kirjasto ei ole enää paikka, missä ollaan vain hiljaa, vaan se on paikka, mihin voi tulla myös puhumaan, Relander sanoo. Tämä vaatii uudenlaista tilasuunnittelua.

– Toisaalta tarvitaan pieniä lähikirjastoja, mutta kirjastoala itse haluaa myös paremmin resursoituja isoja kirjastoja. Niissä voi olla kaikenlaista sellaista, mitä pienissä kirjastoissa ei voi, Relander toteaa.

Esimerkkeinä hän mainitsee kirjastoja, joissa on videoeditointitiloja, 3D-printteri tai hyvät pelimahdollisuudet.

Jarmo Saartia keskittymistrendi puolestaan mietityttää. Kirjastot ovat harvoja julkisia tiloja, joita Suomesta vielä löytyy. Jos lähikirjastoja suljetaan, yhteisön lähitila katoaa.

Lisäksi Saarti kritisoi, että talouteen keskittyvä isojen yksiköiden julkisjohtaminen on kääntänyt keskustelun palveluiden kehittämisestä säästämiseen.

– Se on ollut iso muutos. Suomen alkuvaiheissa kehitettiin maata ja sen sivistyslaitoksia, vaikka oltiin köyhiä. Nyt kun ollaan rikkaita, ei muka ole varaa.

Akateemisissa kirjastoissa henkilökunnan merkittäväksi tehtäväksi on muodostunut opettaminen ja osaamisen kehittäminen. E-tietokannoissa nimikkeiden määrä nousee nopeasti miljooniin, joten niitä täytyy osata käyttää tehokkaasti. Vastaavaa opetusta Saarti toivoo yleisen kirjaston puolelle.

Lisäksi kirjastojen ei tarvitse hänestä tyytyä passiiviseen e-aineistojen ostamiseen. Rooli voi olla myös aktiivinen esimerkiksi kirjallisuustietokantoja kokoamalla.

– Jos henkilökunnalle ei keksitä aktiivista roolia, silloin on saneeraamisen paikka. Oma mielipiteeni on, että opettajan, ohjaajan, kulttuurityöntekijän ja kasvattajan rooli olisi se, mihin kannattaisi siirtyä.

Myös Relanderin mukaan kirjastoammattilaisten tehtävät laajenevat jatkossa.

– Tarvitsemme yhä enemmän digiosaajia ja sellaisia ihmisiä, joiden ammattitaito on tapahtumajärjestämisessä ja tuottamisessa.

Kirjastojen tapahtumajärjestäminen onkin kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2012 tapahtumia järjestettiin koko maan kirjastoissa noin 23 300 kappaletta, ja kaksi vuotta myöhemmin luku oli jo 32 100. Tapahtumia on tilastoitu vain kolmen vuoden ajan.

– Kirjastojen palvelupaketti monipuolistuu. Meillä on jo kirjastoja, joissa puolet käynneistä liittyy johonkin muuhun kuin aineiston lainaamiseen, Relander kertoo.

Saarti pohtii, onko kunnallinen kirjasto muuttumassa tapahtumakeskukseksi.

– Minulla ei ole moraalista kantaa siihen, mutta tällainen muutos on tapahtumassa.

Kulttuuritapahtumien kasvun lisäksi kirjastojen monipuolistuvasta palvelusta löytyy joissain kunnissa sosiaali- ja terveystoimeen liittyvää neuvontaa. Etenkin pikkukunnissa sivistystoimi tekee tiivistä yhteistyötä kirjastojen kanssa. Kirjojen, lehtien, musiikin ja elokuvien lisäksi monista kirjastoista voi lainata esimerkiksi sauvakävelysauvoja ja porakoneita.

Relanderin mukaan kirjastot ovat Pohjoismaissa yhä enemmän osa kansalaistoimintaa, ja niissä järjestetään paljon esimerkiksi keskustelutilaisuuksia. Hän uskoo tämän kehityksen tulevan myös Suomeen.

Kirjojen lainaaminen on silti edelleen kirjastojen selvästi eniten käytetty palvelu. Kokonaislainaus on kuitenkin pudonnut koko maassa huomattavasti. Saarti myöntää, että 5–10 vuoden aikana näkyvä pudotus on jo tilastollisesti merkittävää.

Asiaa ei ole tutkittu. Yksi syy lainaamisen vähenemiseen on kuitenkin koventunut kilpailu ihmisten ajankäytöstä. Saartin hypoteesi on, että lainausmäärän putoamiseen vaikuttavat myös pidentyvät matkat kirjastoihin lähikirjastojen sulkemisen myötä sekä aineiston hankintaan kohdistuvat säästöt.

Relander taas huomauttaa, että Suomessa kirjastokäyntien ja lainojen määrät ovat maailman huippua.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...