Ihmemaa Oz täynnä ikimuistoisia kohtauksia

28. maaliskuuta 2015 15:04

18 0

Pyörremyrskyssä lentävä talo. Keltainen tiilitie. Lentävät apinat. Variksenpelätin, peltinen puunhakkaaja ja pelkurileijona. Mies verhon takana. Laulu Somewhere over the Rainbow. Lause ”Emme taida olla enää Kansasissa, Toto.”

Ihmemaa Oz on täynnä ikimuistoista kuvastoa ja kohtauksia. Erityisesti ne muistetaan vuoden 1939 klassikkoelokuvan värittäminä. Jos oli Kuopion kaupunginteatterin talvikauden The Sound of Music monille tuttu elokuvana, kevätnäytelmä Ihmemaa Ozin tapauksessa teatteri saa panna todella parastaan irrottautuakseen vertailukohteesta.

Amerikkalainen kirjailija L. Frank Baum (1856–1919) kirjoitti kymmenittäin romaaneja ja novelleja. Tuotannon pääosa on lapsille suunnattua fantasiaa.

Oz-kirjoja on neljätoista. Myöhemmissä osissa Baum rakensi ihmemaastaan täyteläisempää fantasiatodellisuutta, mutta Dorothyn ja hänen koiransa Toton ensimmäinen seikkailu vuodelta 1900 pysyi teoksista rakastetuimpana.

Ainakaan Suomessa harvat muistavat esimerkiksi Ozin maan hallitsijaa, prinsessa Ozmaa, vaikka tämä on Baumin kirjojen keskeinen henkilö. Ozma kun ei ollut mukana vielä ensimmäisessä kirjassa.

Menestyskirja sovitettiin heti näyttämölle. Tosin ensimmäinen teatterisovitus oli suunnattu aikuisille ja sisälsi muun muassa aikansa poliittisia vitsejä.

Vuoden 1925 mykkäelokuvakin kertoi hyvin toisenlaisen tarinan kuin Baumin kirja. Sen sijaan se rakastetuin Oz-sovitus, Victor Flemingin ohjaama ja Judy Garlandin tähdittämä Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz, 1939) on hengeltään lähellä Baumia.

Klassikon kohdalla tähdet olivat suosiolliset. Tekniikka mahdollisti juuri sopivasti nerokkaan efektin, siirtymän mustavalkoisesta Kansasista Technicolor-väreissä hehkuvaan Oziin. Garlandin sateenkaarilaulu taas alkoi elää omaa ikivihreää elämäänsä muun muassa sotarintamalla.

Kotimaassaan Flemingin elokuvaa esitetään televisiossa vuosittain kiitospäivänä. Pitkälti elokuvan piikkiin menevät Ozin lukemattomat cameot populaarikulttuurissa Elton Johnin levyn otsikosta Kylmän ringin vankilaosaston nimeen.

Klassikkoelokuvan vaikutus näkyy myöhemmissä Oz-sovituksissa. Baumin muista Oz-kirjoista ammentavat lähinnä kaksi myöhempää Hollywood-elokuvaa. Dorothyn seuraavasta seikkailusta kertoi Oz – ihmeiden maailma (Return to Oz, 1985). Velhon aiemmat vaiheet taas paljasti Mahtava Oz (Oz the Great and Powerful, 2013), jonka äänistä muuten vastasi kuopiolaislähtöinen Jussi Tegelman.

Viime vuosina Ozia on käsitelty tiheään ja raisusti. Maailmanmenestysmusikaali Wicked (2003) ymmärtää pahaa noitaa. Yle Areenassa viime vuonna nähty Tin Man -minisarja (2007) kertoo tarinan tummana scifiversiona. Nuortenromaanissa Dorothy Must Die (2014) ihmemaan entisestä sankarista on tullut sen hullu diktaattori.

Osattiin tosin ennenkin: 1970-luvun musikaalissa Taikuri Oz (The Wiz, 1974) kirja kääntyi afroamerikkalaiseksi kulttuuriksi. Elokuvaversion variksenpelättimenä esiintyi Michael Jackson.

Suomessa Ihmemaa Oz on ollut viime vuosina teatterihitti. Tänä vuonna näytelmää esitetään Kuopion lisäksi ainakin Tampereen komediateatterissa.

Sateenkaaren tuolle puolen on matkustettu äskettäin myös Vaasan ja Kemin kaupunginteattereissa. Helsingin kaupunginteatterin Wicked-musikaalistakaan ei ole kauaa.

Suomessa ei kuitenkaan kierrä yksi ja sama versio Ozista, vaan jokainen teatteri tulkitsee tarinaa tavallaan. Kuopion sovitus on Olli-Matti Oinosen, siis omaa työtä.

Suurimmat tarinat kestävät suosionkin. Kaikki keltaiset tiilitiet vievät Smaragdikaupunkiin.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...