Huhu kuiskii punamultaa

25. maaliskuuta 2015 4:02

2 0

Perussuomalaisilla täydennettyä punamultaa on keskustelussa pidetty todennäköisimpänä hallitusvaihtoehtona. Siinä asetelmassa kokoomuksen työksi jäisi kuluttaa opposition penkkejä.

Demarien ja kokoomuksen keskinäinen epämieltymys on talven mittaan tullut päivänselväksi. Puolueet haluavat eri puolille vallan kammarin ovea – kernaasti niin, että se toinen jää oven ikävämmälle puolelle.

Gallupsuosikki keskusta on matkalla kohti todennäköistä vaalivoittoa, ja puolueen kenttä pitää Sdp:tä kokoomusta mieluisampana hallituskumppanina. Keskustan ja demarien hallitusyhteistyö on Kunnallis­alan kehittämissäätiön teettämän gallupin mukaan myös kansalaisten enemmistön mieleen.

Viime vaalikaudella keskusta oli hallitusyhteistyössä kokoomuksen kanssa. Puolue katsoi jääneensä porvarikoalitiossa myötähallitsijansa varjoon. Jotain piti keksiä selitykseksi, kun keskusta otti vuoden 2011 vaaleissa 16 paikan tappion.

Demarien kanssa keskusta uskoo pärjäävänsä paremmin. Demarit eivät ole laskeskelleet omaa pärjäämistään keskustan kanssa, vaan heille kysymys on valtapoliittinen: Sdp voi säilyttää hallitusasemansa vain keskustan siivellä.

Punamultapohjalla on perinteitä. Välillä sitä ehdittiin pitää menneisyyden vaihtoehtona, mutta se palasi 2003 yhdeksi vaalikaudeksi oltuaan sitä ennen 16 vuotta koipussissa.

Vuodesta 1937 vuoteen 1987 – tasan 50 vuotta! – punamulta oli vallitseva vaihtoehto, josta poikkeaminen oli harvinaista. Pisin katkos osui vuosiin 1959–66, jolloin Urho Kekkonen piti Sdp:tä paitsiossa ulkopoliittisista syistä.

Sdp:n ja keskustan hallitusyhteistyö katkesi vuoden 1987 vaaleissa puolueiden silloisten johtajien Kalevi Sorsan (sd) ja Paavo Väyrysen (kesk) riitaannuttua hallituksessa. Keskusta joutui ensimmäisen kerran jäämään pois enemmistöhallituksesta. Se otti niin koville, että Väyrynen kiinnostui kysymyksestä, voiko vitutukseen kuolla.

Vuonna 1987 punamulta syrjäytettiin sinipunapohjalla, joka puolestaan on nyt syönyt eväänsä loppuun – ei ikiajoiksi, vaan joksikin aikaa.

Politiikka on kehämäistä: aiemmin nähdyillä asetelmilla on taipumus kertautua. Puolueet eivät koskaan pääse eroon toisistaan, eikä lopullista voittoa kannata siksi edes tavoitella. Hävinneet tulevat aina takaisin.

Työväenliikettä luultiin keväällä 1918 lopullisesti lyödyksi, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin Väinö Tanner (sd) oli Suomen pääministeri.

Lähde: iltasanomat.fi

Luokan sivu

Loading...