Hotakainen: Olen pyöritellyt kalmantuoksuisia aiheita pari vuotta päässäni

21. huhtikuuta 2015 10:00

12 0

Kirjailija Kari Hotakainen sanoo kirjoittaneensa vain muutaman ”ison kirjan” ja katuneensa niitäkin. Hänen muotonsa on pieni.

Hotakaisen olikin helppo suostua tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän nimikkoteoksen kirjoittajaksi, sillä tilausteos oli pienoisromaani, ei 700-sivuinen historiallinen romaani.

– 140 sivua painettua kirjaa on minulle henkisesti sopiva mitta. Romaanihan on yksi iso mielentila. Tämä on pienoisromaani, joka on pienempi mielentila, Hotakainen hymähtää.

– Tämä on puhtaasti tyyli- ja luonnekysymys. Minun luonteellani ei kirjoiteta historiallisia romaaneja eikä pitkiä kirjoja. Voin kirjoittaa sellaisen, jos joku haulikolla uhaten vaatii, mutta sen voin sanoa, että huono tulee.

Kirjan ja ruusun päivän pienoisromaani on nimeltään Kantaja. Yksinäisyys, kuolema ja rakkaus, tiivistää kirjailija sen teemat.

Kantajassa teoreettisen filosofian maisteri päätyy työskentelemään hautausmaalle. Paikka toimii risteyskohtana, jossa romaanihenkilö on helppo laittaa miettimään oman elämänsä muistokirjoitusta, elämänsä elämättömyyttä ja yksinäisyyttä.

– Olen pyöritellyt kalmantuoksuisia aiheita pari vuotta päässäni, Hotakainen sanoo.

Hotakainen ei lue kirjojaan saatuaan ne valmiiksi. Tai edes pohdi niitä. Niinpä hän joutuu toteamaan, ettei oikeastaan tiedä, onko Kantajassa jotain sellaista, mitä hän ei vielä ole käsitellyt kirjoissaan. Yksinäisyys ei ainakaan ole tällainen teema.

– Suhtaudun kirjoihini tekovaiheessa niin intensiivisesti, että minulta loppuu kiinnostus niihin aika nopeasti. Mutta yksinäisyys on sellainen asia, joka esiintyy minun jokaisessa kirjassani. On pakko esiintyä, koska mietin sellaisia asioita, Hotakainen arvelee.

Hän pyrkii olemaan tiedostamatta aiheitaan ja henkilöitään liian tarkasti kirjoittaessaankin.

– Jos kirjaa aloittaessa tietää tarkalleen, mistä siinä on kysymys ja mitä se käsittelee, niin melko varmasti kirja epäonnistuu. Aihe on hyvä olla, tai intohimo, että tästä haluan kirjoittaa, mutta yleensä hyvissä kirjoissa virsu vähän lipsuu.

Niinpä Hotakainen toivoo, että kun hän laittaa kirjaan viimeisen pisteen, hänellä olisi hieman levoton ja hämmentynyt olo. Että kun piti alunperin kirjoittaa kuolemasta, niin tulikin kirjoitettua elämästä.

– Otetaan mahdollisimman tyhmä esimerkki. Jos kiinnostuisin sotesta intohimoisesti ja haluaisin kirjoittaa suuren suomalaisen sote-romaanin, ja pitäisin teemaa koko ajan päällimmäisenä, niin siitä tulisi todella huono sote-romaani. Kirjailija olisi koko ajan lukijan ja aiheen välissä neuvomassa, että eikö olekin tärkeä ja hirveän kiinnostava aihe.

Hotakainen jos joku voisi kirjoittaakin suuren sote-romaanin, sillä hän on erittäin kiinnostunut politiikasta. Tällä kertaa eduskuntavaalit jäivät tosin heikolle seurannalle, sillä Kantaja sekä Helsingin kaupunginteatterissa 16. huhtikuuta ensi-iltansa saanut Palvelija-monologi ovat pitäneet kirjailijan kiireisenä. Haastatteluja on riittänyt.

– Nyt aloitan järkevän toiminnan ja katson kaiken, mitä vaaleista on kirjoitettu ja alan miettiä hallituspohjaa oikein kunnolla. Voin vaikka soittaa (Juha) Sipilälle illalla ja kertoa, mikä on minun kantani, Hotakainen narahtaa.

– Toiveikkaana ajattelen, että kansa on puhunut, tällä mennään ja eiköhän tästä jotain synny. Ei ainakaan pahempaa kuin mitä oli edellinen hallitus.

Omasta arvostuksestaan tai paikastaan suomalaisessa kirjallisuudessa Hotakainen ei halua puhua. Hän sanoo olevansa estynyt perheenisä, joka kirjoittaa mielellään kirjoja.

– Olen aloittanut runoilijana ja jatkanut sekavana prosaistina. Ensimmäiset 15 vuotta kukaan ei tiennyt nimeäni. Loppuvetona tulee biologian ja evoluution kaunis kaari: hän aloitti valossa ja kulki kohti pimeää, Hotakainen toteaa.

Hyvä tekijä on myös tuomittu olemaan laimeampi kuin teoksensa. Hotakainen vitsaileekin, ettei anna kirjailijoiden haastattelujen pilata kirjoja itseltään.

– Milan Kundera on sanonut viisaan lauseen, että kaikki on hyvin siinä vaiheessa, kun romaani on kiinnostavampi kuin sen tekijä.

Kun syksyllä ilmestyvä Hotakaisen seuraava romaani Henkireikä on valmis, hänestä ei kuulu vähään aikaan mitään. Hotakainen sanoo päänsä tyhjentyneen täysin tiukan puolentoista vuoden työrupeaman aikana, jolloin syntyivät sekä Palvelija että Kantaja. Perheeltä kysyttäessä kirjailijan loma kestää puoli vuotta, mutta itseltään kysyessään hän saa vastaukseksi kaksi kuukautta. Palo kirjoittamiseen kun ei ole kadonnut minnekään.

– Into on erittäin kova ja olosuhteet ovat yhtä ankeat kuin ennenkin, eli kirjoitan autotallin puolikkaassa, kymmenen neliön kopissa. Puitteiden pitää olla erittäin rumat ja niukat, mutta pään pitää olla erittäin virkeä, valoisa ja toimelias.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...