Arvio: Nightwish ylistää tiedettä ja kertoo levyllään miljardien vuosien mittaisen tarinan

27. maaliskuuta 2015 14:11

18 0

Tuomas Holopaiselle, tuolle Kiteen Peter Panille, ei voi kuin nostaa hattua. Olkoot hänen levyjensä aiheena mikä tahansa, niin herra onnistuu rakentamaan niistä massiivisia, täysin överiksi vedettyjä kokonaisuuksia, jotka joka kerta toimivat ainakin jollain tasolla. Silloin tekee jotain oikein, jos jokaisella kuulijalla on musiikista mielipide. Tuskin tälläkään kertaa kukaan uudelle Nightwish-albumille altistuva ohittaa sitä pelkällä olankohautuksella.

Imaginaerium, Nightwishin vuoden 2011 loppupuolella julkaistu edellinen levy osoittautui alkuinnostuksen jälkeen orkesterin uran kehnoimmaksi. Yli puolet siitä oli turhaa tyhjäkäyntiä, eikä myös elokuvan muotoon muokattu fantasiatarina onnistunut viemään kuulijaa toiseen todellisuuteen.

Endless Forms Most Beautiful -levyllä satumaailmat on unohdettu ja tarina kulkee dna:n kaksoiskierteestä aina universumin perimmäiseen kolkkaan. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin teemalevy koko maailmankaikkeudesta, kertomus elämän ja universumin alusta ja kaiken olemassaolosta.

Holopainen on kertonut levyn suurimman yksittäisen innoittajan olleen evoluutioteorian kehittäjä Charles Darwinin. Levyn nimi on sitaatti hänen Lajien synty -kirjastaan. Muina inspiraation lähteinä ovat olleet tähtitieteilijä Carl Sagan ja hänen legendaarinen Cosmos-tv-sarjansa, ala-asteen biologian tunnit ja evoluutiobiologi Richard Dawkins. Julkiateisti Dawkinsin ääntä myös kuullaan levyllä muutamaan otteeseen.

Elämän ihme ja maailmankaikkeuden miljardien vuosien mittainen tarina itsessään on suurin mahdollinen kertomus, juuri sopiva massiivisuuteen mieltyneen Holopaisen ja bändinsä kerrottavaksi.

Kiinnostava kertomus tarvitsee tuekseen hyviä biisejä. Holopaisen sävellykset ovat järjestäin parempia kuin edellisellä levyllä, vaikka hän kierrättääkin jälleen tuttuja teemoja ja sävelkulkuja. Viimeiseksi jätetyn 24 minuuttia pitkän The Greatest Show on Earthin olisi voinut tiputtaa pois, vaikka se nivookin teoksen teemat yhteen. Alun perin yli puoli tuntia pitkä teos toimisi erillisenä julkaisuna. Tässä yhteydessä se on jo liikaa.

Sovitukset ovat tietysti taas järjettömän isoja orkestraatioineen ja kuoroineen, mutta edeltäjiinsä verrattuna Endless Forms Most Beautiful kuulostaa paljon enemmän bändilevyltä. Rumpupallilla tuuraava Kai Hahto tuo soittoon Nightwishille harvinaista groovea. Uusi jäsen Troy Donockley lisää soundimaailmaan folkia, irlantilainen säkkipilli ja tinapilli soivat useassa biisissä.

Floor Jansenista Holopainen tuntuu löytäneen bändiinsä vihdoinkin sen oikean laulajan. Välillä vokaalit hukkuvat äänimassaan, ja Jansenin kykyjä ja taitoja olisi voinut esitellä vähän monipuolisemmin. Hän pystyy paljon hurjempaakin revittelyyn, mutta se ei sopisi levyn tunnelmaan.

Holopainen ei ole tosikko, mutta musiikissaan hän tekee kaiken vakavissaan, ironiaa hänen teoksistaan on turha etsiä. Jääräpäisyydessään hän on onnistunut tekemään Nightwishin uran parhaimpiin kuuluvan albumin.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...