Akseli Gallen-Kallelasta löytyy vielä tutkimatonta tietoa

31. maaliskuuta 2015 10:00

29 0

Himalajan lumihuippuisia rinteitä ei tule ajatelleeksi Akseli Gallen-Kallelan tyypillisimpien maalausten yhteydessä. Hohtava jäänsininen maisema väikkyy perin toisenlaisena kuin tuttu suomalaiskansallinen ympäristö.

Mutta Gallen-Kallelan syntymän 150-vuotismuisto nostaa nyt näkyville tämänkin rinnastuksen. Gallen-Kallelan nimikkomuseon näyttely Taiteen pyhiinvaeltajat kertoo Nikolai Roerichin (1874–1947) ja Gallen-Kallelan (1865–1931) ystävyydestä. Venäläinen Roerich huikaistui Himalajan vaikutelmista.

Espoon Tarvaspään sakaraharjaisessa linnassa nousevat värikkäästi näkyville yhteydet, jotka kaikessa yllättävyydessään vaikuttivat molempiin taiteilijoihin. Gallen-Kallela tähdensi eräässä kirjeessään Roerichille: ”Olen vakuuttunut siitä, että on olemassa satujen maa. Saatte nähdä, että tapaamme siellä.”

Gallen-Kallelan suomalaisten aiheiden lisäksi tuore näyttely muistuttaa luonnollisesti hänen merkittävästä Afrikan-kaudestaan.

Gallen-Kallelan syntymän juhlavuotta muistetaan vuoden 2015 aikana lukuisissa näyttelyissä eri puolilla Suomea. Gallen-Kallelan museon johtaja Tuija Wahlroos tähdentää, että kaikkea ei ole vielä kerrottu; edelleen on olemassa Gallen-Kallelaan liittyvää avaamatonta ja tutkimatonta arkistoaineistoa.

Taiteen pyhiinvaeltajat -näyttely esittelee Roerichin ja Gallen-Kallelan yhteistyötä, taidetta ja ajatusmaailmaa. Suomessa sangen vähän tunnettu Roerich oli monipuolinen taiteilija, arkeologi, kulttuurivaikuttaja ja perinteentutkija.

Roerich muistetaan kansojen tasa-arvoa ajaneena rauhanpuolustajana. Hänen nimeään kantavat taidekeskukset tunnetaan niin Venäjällä kuin New Yorkissakin. Erikoisinta on, että juuri Roerichin käsialaa olivat Igor Stravinskyn maineikkaan Kevätuhri-baletin puvustus ja lavasteet. Baletti herätti poikkeuksellisen kohun saadessaan ensiesityksensä vuonna 1913.

Roerich ja Gallen-Kallela jakoivat kiinnostuksen luontoon, vaihteleviin kansanperinteisiin ja myytteihin. Roerich oli erityisen hyvin perehtynyt idän kulttuurien mystiikkaan ja buddhalaisiin ajatuksiin. Gallen-Kallelan tavoin hän halusi tehdä luonnon pyhyyden näkyväksi taiteen keinoin.

Kansallisromanttisten piirteiden ohella molempien taiteilijoiden tuotannossa vahvistuivat kansakuntien keinotekoiset rajat ylittävä humanismi ja ihmisen henkisyyden arvostus.

Taiteilijoiden ystävyys sai alkunsa Mir Iskusstva (Taiteen Maailma) -taideyhdistyksen Pietarissa järjestämän suomalais–venäläisen näyttelyn yhteydessä 1898. Gallen-Kallelan museossa huhtikuun loppupuolelle asti avoinna oleva näyttely perustuu huolelliseen arkistotutkimukseen ja yhteistyöhön venäläisten museoiden kanssa.

Nikolai Roerich pakeni Venäjän vallankumouksen melskeitä Suomeen. Suomen itsenäistyttyä Roerich jäi perheineen Suomeen. Hän asui Sortavalassa vuosina 1917–1919. Osittain juuri Akseli Gallen-Kallelan avun turvin perhe vältti palauttamisen Venäjälle.

Keväällä 1919 Strindbergin taidesalongin näyttelyssä Helsingissä oli esillä noin 140 Roerichin teosta. Hän teki Suomessa kahdessa vuodessa melkein 200 maalausta.

Suomen lähialueilla toimii aktiivisin Roerich-seura Latvian pääkaupungissa Riiassa. Latvian kansallisessa taidemuseossa voi tutustua erityisiin Roerich-huoneisiin.

Suomessakin toimii Roerichin kulttuuriperinteen vaalimiselle omistautunut yhdistys.

Petroskoilainen taidehistorioitsija Helena Soini on käsitellyt Roerichin taidetta. Hänen teoksiinsa kuuluu Kultainen kuherruskausi (Ajatus Kirjat 2005), ja artikkeleita on ilmestynyt suomenkielisessä Carelia-aikakauskirjassa.

Lähde: savonsanomat.fi

Luokan sivu

Loading...